Huonoa onnea Непруха

Mä olen ollut Venäjällä, en kieltä oppinut Mut muutaman sanan sentään matkaan poiminut Ystävällinen venäläinen saneli mulle näin "Lause pelastaa sut aina, missä tahansa päin." Hän vakuutti: "Se universaali on — kaikkiin tilanteisiin." — Id. Ite. V džo. Pu Kävelin illalla kadulla, mä ketään koskenut en Kun joukko nuoria, nuhjuisia miehiä sutena piiritti mut He jotain kysyi, en sanaakaan mä ymmärtänyt Ja universaalilauseen heti vastaukseksi päästin — Id. Ite. V džo. Pu Yöllä heräsin kaatopaikalla, poski maata vasten Rohkeat poliisit potki mua kevyesti — herätellen He hämmästyi, kun liikahdin, ja yksi kysyi "Kuka olette, Arvoisa herra? Ja mitä täällä teette Näin myöhään, levon sekä ajanvieton paikassa näin sopimattomassa?" Kysymys oli venäjäksi — jota tuskin tunsin Mä vastasin siis ainoalla tavalla minkä osasin Sen universaalilauseen, jonka mulle opetettiin — Id. Ite. V džo. Pu Taas heräsin — nyt sentään sisätiloissa, se hyvä puoli Mut kaikki muu: niin huonoa, niin huonoa, ja mulle erityisen huonoa Vaikka koko keho huusi "lopeta", mä kokosin voimat nyrkkiin Ja huokaisin niin rohkeasti, niin kovaa, että päivystävä upseeri — se lain ja järjestyksen väsymätön vartija — kiskaisi itsensä valppauteen mun rohkeasta valituksesta Hän kertoi tahdikkaasti, selvästi: "Sinä jäit metron alle Tämä selittää tilasi." Ja jatkoi: "Mutta jos et ymmärrä Vaarana on jäädä uudelleen sen alle. Ymmärrätkö?" En ymmärtänyt mitään. Paitsi sen, että universaali lause Ei toimi niin kuin luvattiin. Ja silloin muistin ne muut sanat Jotka ystävällinen venäläinen mulle opetti. Ja sanoin — Sju-ka, pjad... Kanton švi-tsarski... A-tsa, sjož. Zadvá ru. Pljá Mitä halusin laulullani sanoa? Että Venäjä on kieli, jolla oppii ymmärtämään Venäläisen kulttuurin syvyyttä ja sielukkuutta Eikä jäädä metrojunan alle kahdesti — Niin kuin minä Id. Ite. V džo. Pu