Романс Демона Из оперы "Демон"

Taruste Halke hanin, Tuute holta Matkuitein. Vaiksel klebi Humuviine, Kiha pehti Serákoon. Märä tuna silmaruumis, hilve Kesäpläntävä. Ormis leika marukoles, seudma Tielje tuunana. Kastu Laa, veile Vaatuakko, Eila femu Kurmusne. Ne Dun nai kun vai Kun dunne, Omne heive Heidine. Mötteru rassiä turnil, leile Vaukelta evateil. Tuule maiselu sunnil, vagone Matnuvetta. Kui Höyöma hörmä hälkä, aukasi harjas Törgemä. Kui hellitävä sule sele, Son vaikki tael näidusve. Kui mägelen tiutulde kuu, sisemme halkus Talla sada. Su piale hellan pilku Levata. Su juode dennan tehti vest, ja kuu hokainen Ivein sulle. Kun hile kauni sönne kylläs, Ma Sulle sala Vaiksel Hel. Ja su juode dennan tehti vest, Ja kuu hokainen ivein sulle. Kun hile kauni sönne kylläs, Ma Sulle sala Vaiksel Hel. Ma sulle Sala Vaiksel Hel