Pohjalt Ylös E

Daadää daadää Dää. Kun ne löi mua alas, silloin päätin laittaa takas. Nousin keskelt lamaa ja pidän kiinni sanast. Monest pysty sanoo samaa, kun niit vei kama. Ei ollu kortit tasan eikä lähtökohdat samat. Junnun ollu varaa, siks piti slängää kamaa. Mä päätin laittaa palaa, ei hyvää ilman pahaa. Mul ajatuksen vapaan, ku seisoin kesken lavaa. Mun menneisyys rajaa, mut mulle ihan sama. Aina etin pulmiin, ku edustin kotikulmii. Ne myllyt kasvatti mieheks, vaik moni oli turhii. Veljet loistaa taivaal ja tietää et graidaan. Ei luovutus vaihtoehto, sit pitää jaksaa painaa. Kohdannu demonit ja voittanu pelotki. Moni meistä sekos, ku korjas omii tekosii. Jotkut teki petoksii, jotkut poltti ketolii. Sairast oli menoki, kasvettiin keskel betonii. Huudan ääneen taas, kun Nää varjot koittaa mut tavoittaa. Muhun ei uskottu, mulle ihan sama se. Elävä todiste, ettei poijast polvi parane. Töin hanskat maulaa, päätin etten anna saumaa. Päästin vihasta irti enkä jaksa kantaa kaunaa. Mä oon kasvanu keskellä sokkii ja suruu. Moni otti lukuu ja jotkut joutu puduu. Mä lyönny polvii maahan, vaan olin kova tekoo. Vielki seuraa maine, jost on vaikee päästä eroo. Jotku meni sisält rikki, ku sielu salaa itki. Selvinny tapulistki, mist monest tuli nisti. En mä valittanu, vaik ois paljo ahistanu. Menny tilanteit kohti enkä ikin pakittanu. Ette pysty lyömään alas, voimaa aloin tuskast Saamaan. Ettei oo mustalaist, vaikkei musta maalaa. Mul menee ihan hyvin, ei oo vielkään neuloja hihas. Kaks tervet poikaa himas ja uus Mersu pihas. Me juostiin kadut ja kulmat kaupungin. Meil oli meno ja meininki ja nautittiin. Nautittiin, mut oli hinta vauhdiski. Avoin maailma, yö Helsingin. Ei meitä pidätelly mikkään, ei, Eikä pysäyttäny kukkaan. Se jätti kasvuvaraa, se jätti vastuu vapaan. Herätti ja kehotti, ota vastuu takas. Huudan ääneen taas, kun nää Varjot koittaa mut tavoittaa.