Kovien katujen huomaan

Kovien katujen huomaan minut Työnsit sylistäsi. Olit villin sydämeni kesyttänyt ja Söin jo kädestäsi. Tummien kujien pieliin minut käskit Oveltasi. Olin yhteiseloomme sopeutunut, Kodin löytänyt poveltasi. Ei liikaa saa luottaa, Liikaa luotin ja Nyt kirveltävin silmäkulmin Pidän sadetta. Läpi näkyvien seinien läpi Katselen ihmisiä. Kuulen puheenkin, mutta en ymmärrä. Tunnen katseita pistäviä. Hopon lemmikin lailla eksyneenä Ja hylättynä Sinne tänne säntäilen petojen Eteen heitettynä. Ei liikaa saa luottaa, Liikaa luotin ja Nyt kirveltävin silmäkulmin Pidän sadetta. Joku laupias kaupunkilainen tulee Haavaani hoitamaan. Mietin, onko tuo elämäni nainen. Hän päätä puistaa ja lausahtaa: Ei liikaa saa luottaa, Liikaa luotin ja Nyt kirveltävin silmäkulmin Pidän sadetta. Ei liikaa saa luottaa, Liikaa luotin ja Nyt kirveltävin silmäkulmin Pidän sadetta.