Tylsä ja laimea mies

Muistan aikaa kun olin kuustoistavuotias. Täynnä haaveita jaatin aidosti innokas. Koin täysin sillä olevani sankari onnekas. Silloin svengiluotin halvoin kitaroin. Se kulki niin kuin juna purkein ja laatikoin. Pannuhuoneessa kun Emplistä unelmoin. Nyt peilistä katsoo tylsä ja laimea mies. Mitä pirua hautoo se pirun kai yksin ties. Nyt peilistä katsoo tylsä ja laimea mies. Rock. Oli silloin mieli, ei koskaan naimisiin. Ei velkaista taloihin, kihloissa kahleisiin. Silloin uskoin unelmiin enkä puheisiin. Jarmo ja Juhla ja paksu Miettinen. Heistä pitkään aikaan kuullut ole en. On poissa pannuhuoneen bändi legendaarinen. Nyt peilistä katsoo tylsä ja laimea mies. Se mitä pirua hautoo se piru kai yksin ties. Nyt peilistä katsoo tylsä ja laimea mies. Nyt peilistä katsoo tylsä ja laimea Mies.