Rakkautta on...

Pois luotasi kuljen Juuri oikeaan aikaan. Hyvästeleen hiljaa vain vanhaa Maisemaa. Ja sade on lämmin, Ei häiritse lainkaan. Kun katua kuljen, Se mielet Virvoittaa. Joskus parasta vain näin on Luovuttaa. Nostaa kädet, pystyn mennä Omillaan. Nyt rakkautta on heittää sormus Menemään. Ei rakkautta oo, tappaa toista Ikävään. Nyt rakkautta on luja ote Irrottaa. Ei rakkautta oo takaiskuun tuijottaa. Et jälkeeni katso, Panet radion auki. Joku viaton ralli kuin hieman Lohduttaa. En ikinä väitä, Etten olisi puhki. Mutta vaikka se sattuu, se myöskin Helpottaa. Kuljen puiston halki kohti Asemaa. Käännät radiosi soimaan Lujempaa. Nyt rakkautta on heittää sormus Menemään. Ei rakkautta oo, tappaa toista Ikävään. Nyt rakkautta on luja ote Irrottaa. Ei rakkautta oo takaiskuun Tuijottaa. Nyt rakkautta on heittää sormus Menemään. Ei rakkautta oo, tappaa toista Ikävään. Nyt rakkautta on luja ote Irrottaa. Ei rakkautta oo takaiskuun Tuijottaa.