Ensipainos

Yksinäin minä oven taa jo Tuun ja jään Hämärään. Kuulin näin, etten loppuun ollut Tullut kuitenkaan Kokonaan. Ei voi ymmärtää, Mahdotonta käsittää, Miks yksin jää. Nyt kannen Aukaisen Ensipainoksen, kai Tuhatvuotisen. Jos vielä koettaa saan Alkaa uudestaan, en Ois se entinen. Itsekkäin olen varmaan ollut Mies mä päällä maan, Sanotaan. Päässä käytävän kasvot Näen mä ystävän Vai peilin Särkyvän. Sain kaikkeen selvyyden, Ratkoin arvoituksen ja Mitään tiedä en. Kun pohjaa koskettaa, pakko Luovuttaa tai Pintaan ponnistaa. Kai alun alkujaan olen Leikkijä vaan ja Mulle nauretaan. Vaan juuri silloin kun Sille antaudun, mä Oven auki saan. Nyt kannen aukaisen Ensipainoksen, kai Tuhatvuotisen. Jos vielä koettaa saan Kerran uudestaan, en Ois se entinen.