Valomerkki

Kun valot sammuu taas, Ei enää tarjoilla. Mä olen yksin ja mua tuijotetaan. Mä silloin muistan sen Ensimmäisen rakkauden. Se oli niin puhdas ja turmeltumaton. Kyynel tuoppiin vierähtää Muistellessain tuota mennyttä aikaa. On jäljellä jätkä kyyninen, jota vain Valomerkki rakkaudesta muistuttaa. Mä herään pimeyteen, Nään auringon laskeneen. Mä ymmärrän, että nyt vasta yksin Oon. Silloin muistan sen Pienen hetken kauneuden. Lähden matkaan taas valomerkkiä vartomaan. Kahden aikoihin Mä olen joukosta mahtavin. Tiedän suuren totuuden, Mut sitä muille kerro en. Kyynel tuoppiin vierähtää. Viimeisestä onkin jo aikaa. On jäljellä jätkä kyyninen, jota vain Valomerkki rakkaudesta muistuttaa. Valomerkki rakkaudesta muistuttaa. Valomerkki rakkaudesta muistuttaa. Valomerkki rakkaudesta muistuttaa. Valomerkki rakkaudesta muistuttaa.