Lajin viimeinen

Kaikki näyttää eiliselle. Mairen kukkakauppa, Alun nakkikioski. Jos katseen käännän vasemmalle, Näen osuuskaupan, harmaan karheen betonin. Baarit, kioski ja posti, Ruskee paloasema. Tehdas, jonka joku osti Sen että saisi sulkea. On vanha kirkonkylä niin kuin ois hylättynä. Hiljaisuus on niin syvä, kun tuuli puita soittelee. Ei nouse tuulen tupaa, ei tänne tahdo kukaan. Haaveisiin ei oo lupaa, kun meitä herrat koettelee. Elän muistoissani, se on mun maailmani. Tänne jään ja tuskin täältä koskaan pois lähden. Yksinäin kuin eläin olen lajin viimeinen. Täällä ennen raha haisi, Taivas savunharmaa. Tehdas kaiken omisti. Tilipussin perjantaisin Kapakkaan ja kaljaan isä ukko tuhlasi. Meidän talon kakskyt lasta Jalkapalloo pelasi. Nyt kersat puuttuu maisemasta, On kylä pelkkä kulissi. On vanha kirkonkylä niin kuin ois hylättynä. Hiljaisuus on niin syvä, kun tuuli puita soittelee. Ei nouse tuulen tupaa, ei tänne tahdo kukaan. Haaveisiin ei oo lupaa, kun meitä herrat koettelee. Elän muistoissani, se on mun maailmani. Tänne jään ja tuskin täältä koskaan pois lähden. Yksinäin kuin eläin olen lajin viimeinen. Täältä lähdetty on aina. Setä muutti Ruotsiin, eno lähti Kanadaan. Kun nykyään on joutilaita, Kun ei ole duunii, minne ne nyt matkustaa? Kai helpdeskiin neuvojaksi, Delhiin yhteyskeskukseen. Lenkkikenkäsuutariksi, Pekingiin vai taivaaseen? On vanha kirkonkylä niin kuin ois hylättynä. Hiljaisuus on niin syvä, kun tuuli puita soittelee. Ei nouse tuulen tupaa, ei tänne tahdo kukaan. Haaveisiin ei oo lupaa, kun meitä herrat koettelee. Elän muistoissani, se on mun maailmani. Tänne jään ja tuskin täältä koskaan pois lähden. Mä en jätä kylää esi-isien. Yksinäin kuin eläin olen lajin viimeinen.