Tinasotilas

Tehtaan piipun varjo maahan heittäytyy. Pakkanen savun kaunistaa. Karvallakin reunus huurtunut On Ja lapsi käsiin puhaltaa. Minä, sisko ja veli Kimpassa pihoilla viihdyttiin. Kotona niin harvoin rauhaa löytää sai. Viikonloppuisin vain laulu Soi Ja niin monta kertaa liian myöhään Aamunkoi. Juovuksissa äiti halus kertoo kuinka elämä on Keskivertoo surkeempaa. Aina vaan ei muuta saa Ja itki kurjuuttaan. Silloin isä tarttui tuulimyllyn siipeen. Äiti nousi seinille kiipeen. Me oltiin niin kuin tinasotilaat. Rivissä hiljaa katseltiin. Sit veli paloi kiinni ballerinaan. Sisko rakastui jaloviinaan. Mä olin niin kuin tinasotamies, Niin jäykkä ja kulmaton. Ja vuodet kului. Läksin toiseen kaupunkiin. Kai jotain lohdutusta kaipasin. Monta kertaa olin olkapää. Se toinen itki, minä hiljaa Vaan. Ja ne tyypit osas aina kertoo kuinka elämä on Keskivertoo kurjempaa aina vaan ja Muistuttaa mua Uudestaan kuinka Isä tarttui tuulimyllyn siipeen. Äiti nousi seinille kiipeen. Me oltiin niin kuin tinasotilaat. Rivissä hiljaa katseltiin. Sit veli paloi kiinni ballerinaan. Sisko rakastui jaloviinaan. Mä olin niin kuin tinasotamies, Niin jäykkä ja kulmaton. Isä tarttui tuulimyllyn siipeen. Äiti nousi seinille kiipeen. Me oltiin niin kuin tinasotilaat. Rivissä hiljaa katseltiin. Sit veli paloi kiinni ballerinaan. Sisko rakastui jaloviinaan. Mä olin niin kuin tinasotamies, Niin jäykkä ja kulmaton. Ja kai mä oon sitä vieläkin. Oon sitä vieläkin.