Yksi

Murhe mun mieleni sumentaa täysin nyt. En ole väsynyt, mut ei en ole välttynyt. Kahmoksen kiroilta luomet ei irtoa toisistaan. Lumet irtoavat puiden oksista, Kun tuuli tuivertaa. Ilma viiltävä, sormet kohmeessa, Pää niin jäässä, ettei otet meinaa saada tuskapäätä Nostaa itseni ahdingosta päätä nostaa. Miten se meni se leikki, jota leikit lapsena? Älä ikinä unohda, että auringon säteet ovat myöskin Talvessa. Pidä ne tallessa sydämen katveessa äläkä Unohda kiivetä latvaan ja katsella miltä se Horisontti näyttää sieltä käsin. Kaikki tulee aina mene täysin samalla tavalla, Jos niin uskot ja sul on tapana ajatella. Ajatuksen voima on valtava. Se on ennenkin nostanu ihmisii tai sit on menny Jalat alta, kun kelaat niin. Iho ei enää tuota melaniinii, kalpeet sil on pakkas Ku Siperian sopit, et tarkene, nii. Ja siks mä varaan aikaa viettääkseni parast aikaa. Paras paikka ei oo mäki, joka viettää pahaan Paikkaan. Ja tietäähän sen, et tietty voit vaikka Rahaa laittaa vaikka ja mihin, Mut silti tulee prakaa paikkaan. Jos toistakii ja paska saattaa osuu arkaan paikkaan, Ei kannattaa vaan kaikkee oo arvoo vaan rahaa Laittaa. Se saattaa olla karvan varas, Et saat pahaa aikaa. Kannattaa varmaan kattoo mihin suuntaan alkaa Taittaa tai mitä suustaan alkaa laittaa. Karma kasvaa vastaan aina vastasuudes mul on Vasta-aine. Onnettomuudelle on onnee niinku vastanaineil ja mä Tajusin sen vasta eilen. Työkalu erittäin kliini, Mielelle medisiini. Ylistyslaulu yössä kiiri vihreenä laupeudesta hyvä Piiri. Hyvä Miiru, hyvät liikut, Siivut tuulelta vaan. Vastauksen saan kohina koskien yhtä lailla kuohuna Pauhujen ku tuulien vaunuilla ajaen. Korkeemmalla nokkosen latvasta metsän maamaton Kautta. Huminasta lauttaa, jolla ajelen Dita Lahtien Rantojen kaislikon kautta. Sihisee, suhisee korvissa, kumisee hormissa, Humisee sormissa, sumenee, murenee. Taivaalta tulet kuulet, upeet uudet tutet mattojen Lepää rauhassa. Esko Kakkonen rakkojen täyttämien, Korpia kaskenneiden käsien, maailman meriä Kyntäneiden kasvojen, kone rasvojen, Hiilen peittämien nenien, purjeita nostaneiden, Seilanneiden laineiden alle langenneiden. Ahdin valtakuntaa vajonneet ei löydy alta mullan. Antaa tulla täydelt laidalt vuohuja vaikka tulva. Laivas on pelastusköysii, voit olla ilman Pelastusliivii. Ei ala ilma keuhkoista hiipuu. Vanha merimies mastossa laittaa tulta piippuun. Vaikka löysit rantein, sitkaksi löysit kannelt ja Kiipes mastoon, eikö sil ollut ees rastoi. Myrskys kastui huimaaks, nyt huikkaa pyhvy kahtuteen Tai saveen, nostaa horisonttii kohti katseensa. Sa-sa.